Onni on äiti

Äitini saapui eilen illalla mun luo joulua viettämään. Tullaan tosi hyvin toimeen, ollaan hyviä ystäviä ja äiti auttaa mua aina kaikessa. Olen siis hyvin onnellinen siitä, että viimein sain äidin tänne näinkin pitkäksi aikaa. :)

Äiti on vastikään itse laihtunut 20 kiloa ja on nyt oppinut uuden terveellisemmän elämäntavan. Parasta on se, että nyt saan kuulemma joka päivä hänen laittamaansa terveellistä ruokaa! Tänään oli vuorossa itse marinoidut broilerivartaat, salaattia, qvinoaa ja mangosalsaa. Ai että oli hyvää!

Voisin vaikka lyödä vetoa, että tuo ensimmäinen rajapyykki tuossa pudotusmittarissa on saavutettu uudenvuodenaattoon mennessä, mikäli tämän tyyppinen linja jatkuu. Hienoa on vielä se, että koska ruoka on näin hyvää, se tulee tapahtumaan kuin huomaamatta, ainakin toivottavasti. ;)

Lady Line

Avautumispostauksessani kirjoitin ongelmistani kävelemisen suhteen. Ne vaivat ei ainakaan parane voivottelemalla ja siksi päätin, että asialle on ihan oikeasti tehtävä jotain.

Koulussa jaettiin kolmen kerran tutustumispasseja Lady Linelle. Innostuin heti, koska tiedän paikan olevan siedettävän matkan päässä kodistani katsoen ja olen käynyt siellä joskus vuosia sitten tutustumassa kaverin siivellä. Kävin sitten samoin tein Lady Linen nettisivuilla tutustumassa, että millaisia paketteja siellä olisi tarjolla opiskelijoille. Pettymys oli suuri, kun ensin törmäsin 100 euron liittymismaksuun. Itse liikuntapaketti ei olisi ollut pahan hintainen, 60 euroa kuussa. Homma tyssäsi kuitenkin tuohon aloitusmaksuun.

Eilen onni potkaisi. Olin kuponkia vastaanottaessa jättänyt yhteystietoni ja sain tekstiviestin Lady Linelta. Siinä tarjottiin pakettia, jota en voinut ohittaa. Opiskelija sai aloitusmaksun ilmaiseksi, joulukuun treenit kaupan päälle ja sopparin välillä 1.1.-31.5. hintaan 49 euroa kuukaudessa. Kiljahdin ilosta! Tuohan on minulle ihan täydellinen paketti! Kivaa on vielä se, että se loppuu toukokuun loppuun, eikä tarvitse heti sitoutua kahdeksi vuodeksi.

Niinpä kävin sitten tänään tekemässä sopparin. Nyt siellä odottavat rakastamani Pump, Combat ja Zumba! Sali on rakennettu vanhaan elokuvateatteriin ja se on jo tilana vaikuttava. Firman puolesta saa suihkussa shampoot ja hoitoaineet. Infrapunasaunakin löytyy. Henkilökunta oli todella iloista ja mukavaa, ja otti minut tosi hyvin vastaan.

Combatiin en vielä uskaltaudu, kun se käy niin paljon jalkojen päälle ja en usko jaksavani koko tuntia. Aloitan pyörää polkemalla, salitreenillä ja pumpilla. Kun kiloja tippuu, alkaa liikkuminenkin muuttua mukavammaksi ja todennäköisesti jalatkin kantavat paremmin.

Olen nyt tosi iloinen tästä. Multa jäi nyt nuo kupongit käyttämättä, joten äidin kanssa joululomalla voidaan käydä ainakin tuo kolme kertaa. :) Koitan nyt olla ottamatta tästäkään mitään stressiä ja olla vetämättä överiksi, jolloin kiinnostus laskee pian kuin lehmän häntä. Kokemusta on.

Uusi vaaka

Ostin itselleni joululahjaksi uuden vaa'an vanhan rikkinäisen tilalle. Vaikka aionkin vuodenvaihteen jälkeen alkaa käymään terkkarin vastaanotolla, tuntuu silti hyvältä pysyä perillä muutenkin. Nyt yritän olla sortumatta arkkisyntiin ja olla käymättä sen päällä joka aamu.

Se on oikea kaunokainen! OBH Nordica Art Collection Japanese Flower Personal Scale. Epäilemättä kaunein vaaka, jonka olen koskaan omistanut. :D

Ainoa huono puoli siinä oli se, että se näytti eri painoa kuin terkkarin vastaanotolla. Nimittäin enemmän. Tässä on projektini virallinen aloituspiste, 106 kiloa. HYI. Tästä enempää se ei saa näyttää koskaan. Vaikka kiloja onkin tällä vaa'alla mitattuna vain kolme enemmän kuin terkkarilla, tuntuu tuo luku paljon kauheammalta. No, siitä on suunta vain alaspäin!

Raskas avautuminen

Uskaltauduin tulemaan tänne pitkästä aikaa. Mun motivaatio on ollut toukokuusta lähtien laihduttamisen suhteen ihan nollassa. Toukokuussa kesken lupaavasti alkaneen superdieetin jälkeen koin elämässäni tragedian ja menetin parhaan ystäväni Johannan liikenneonnettomuudessa. Sen jälkeen ei kiinnostanut pitään aikaa juuri mikään.

Ensimmäistä kertaa vuosiin mulla ei ole ollut pienintäkään motivaatiota edes yhden kilon pudottamiseen. Jos illalla teen päätöksen muutoksesta, niin seuraavana päivänä koulun jälkeen olen matkalla Heselle tai Mäkkärille. Näen joka päivä peilistä ihmisen, joka ällöttää mua paksuine reisineen, käsivarsineen ja jolla on iso, pallomainen maha. Silti tuntuu, että tällä hetkellä en vaan yksinkertaisesti jaksa. Koulu ja työt tuntuvat tällä hetkellä tosi stressaavalta yhdistelmältä ja en jaksaisi vapaa-ajalla tehdä mitään muuta kuin katsoa telkkaria/olla koneella, nukkua ja syödä. Nälkä on koko ajan ja eilen sain jo vähän isomman morkkiksen, kun olin juuri syönyt Hesessä mega-aterian ja aika pian kotiin päästyäni tuntui, että on taas nälkä. Järkyttävää. 

Kävin juuri terveystarkastuksessa ja kaikki muu on ok paitsi paino. Puhuin näistä samoista asioista terkkarin kanssa ja hänen mielestään silloin ei kannata laihduttaa, kun se tuntuu liian raskaalta ja ajaa vain aggressiivisempaan syömiskäyttäytymiseen. Puhuttiin, josko vuodenvaihteessa yrittäisin kerätä motivaatiota ja alkaisin vaikka käymään hänen vastaanotollaan säännöllisesti punnituksessa ja puhumassa tunnoistani. Se tuntuu tällä hetkellä ihan hyvältä idealta. Kyseessä on nuorehko (ei varmaan minusta ihan hirveän monta vuotta vanhempi) ja tuntui, että häntä oikeasti kiinnosti, että pääsisin terveempään painoon. Silloin painoa oli 103 kiloa. Ihmettelen kyllä, ettei sitä ole enempää, kun en tosiaan oikeestaan toukokuun jälkeen ole kiinnittänyt siihen juuri mitään huomiota vaan vetänyt puhtaalla roskaruoka-ravintolaruoka-satunnainen kotiruoka-linjalla. 

Liikunta on nyt pieni ongelma myöskin. Sain silloin reilu vuosi sitten Vietnamissa ekan niveltulehduksen polviin ja nyt viimeisimmän kerran uusittuaan se ei ole jättänyt mua kokonaan rauhaan, mikä todennäköisesti johtuu ylipainostani. Se ei silti auta liikkumaan lähtiessä yhtään, että koko ajan sattuu! Lisäksi selkälihakset ovat niin paskassa kunnossa, että en pysty kävelemään esim. töihin (vähän yli 3 km) ilman, että alaselkään tulee polttava kipu ja on pakko välillä vääntäytyä kaksinkerroin. Lisäksi juostessa alkaa nilkkoja ja pohkeita särkeä niin, että tuntuu kuin niihin olisi asennettu lyijypainot. Uinnista tykkään kovasti ja mulla onkin sinne olemassa se 20 kerran ranneke, mutta ongelmana on sinne hallille pääseminen. Mulla ei ole tällä hetkellä toimivaa fillaria täällä Porissa (ensi viikolla saan viimein omani Turusta tänne ja mikäli ei kovin liukasta ole, voin sentään sillä liikkua), bussit kulkee sinne mun luolta huonosti ja käveleminen ei tunnu vaihtoehdolta em. syiden takia. Pitäisi alkaa kyllä tuota pyörä -ja bussimahdollisuutta miettimään, koska pakko tässä on pian jotain tapahtua ja en voi käyttää enää mitään tekosyitä. Muuten kipuilut pahenevat entisestään, kun painoa tulee lisää ja lisää. Aika hälyttävää musta sekin, että jos on viikonloppuna aikainen aamuvuoro töissä ja bussit ei kulje, niin menen sinne taksilla. Tämä taas ei oikein sovi taloudelliseen tilanteeseeni ja se aiheuttaa stressiä. 

Ei siis mitenkään hyvin mene tällä saralla, mutta tuntuipa hyvältä avautua! En ole näin rehellisesti tätä myöntänyt viime aikoina edes itselleni. Kirjoitin tämän tekstin, jos tämä olisi jonkun uuden alku.