Kaikki tuntuu tällä hetkellä pakkopullalta. Siis kaikki paitsi nukkuminen, sohvalla makaaminen ja aivoton tv:n tuijottaminen. Koulu, duunit, treenit, kokkaaminen, blogin ylläpitäminen, kaikki.
Epäilen syyksi pimeneviä iltoja, yhden parhaan ystävän lähtöä takaisin Australiaan, vitamiininpuutosta ja yleistä turhautumista. Luulin kahden viikon kesäloman tekevän gutaa ennen koulun alkua, mutta paskat. Auttoihan se toki välillisesti muutaman päivän, mutta nyt mullakin on fiilis, että tekisi mieli pakata reppu ja sanoa soronoo arjelle. Mä olen mieleltäni melkoinen hedonisti ja harmaa arki ei vaan oikein sovi mun pirtaan. Mut on luotu nauttimaan, pulppuamaan ja jakamaan hersyvää nauruani. Tällä hetkellä en oikein tiedä, että mistä löytäisin ilon pirskahtelua harmauden keskelle niin, että jaksaisin tsempata.
Kouluviikko on tältä viikolta ohi ja olin mä siellä paikalla yhtenä päivänä kolmesta. Tiistaina poissaolon syynä oli hartiakrampin seurauksena iskenyt jäätävä päänsärky ja tänään en vaan olisi mitenkään kyennyt aamulla nousemaan sängystä. Heräsin täydestä unesta herätyskelloon kymmeneltä, vaikka olin nukkunut jo 10 tuntia (taas). En oikeastaan tiedä, että kumpi on parempi: se, että koulusta voin olla pois 20% sallittujen poissaolojen turvin silloin tällöin vai se, että töihin on mentävä AINA, vaikka ei millään jaksaisi. Onko parempi, että annan itselleni sitä, mikä vetää mua entistä syvemmälle, vai että otan vastahakoisesti vastaan köyden, jonka avulla mun on mahdollisuus päästä taas pinnalle.
Samat ajatukset koskevat taas vaihteeksi syömistä, Väsymyksen takia roskaruokapiru piinaa mua joka ainut päivä. Välillä saan köydestä kiinni, mutta heikon hetken koittaessa olen taas vietävissä. Joku on joskus väittänyt mun olevan vahva ihminen. Pyh, kaikkea muuta.
Ei siis kovinkaan hyvät fiilikset tällä hetkellä. Yhdestä asiasta olen kuitenkin onnellinen: duo PT-treeneihin menin paikalle joka kerta ilman mitään tekosyitä ja siitä tuli ihan järjettömän hyvä olo. Sali muuttaa uusiin parempiin tiloihin parin viikon kuluttua ja PT:n kanssa katsotaan sen jälkeen jotakin edullista kamppispakettia treenien jatkamiseen.
Tämän tekstin kirjoittaminen sytytti mielessäni jonkun pienen valon ja mursi ehkä jonkun pienen solmun. Kesken kirjoittamisen muhun iski fiilis, että huomenna kirjoitan viimein postaukset kahdesta viimeisestä treenikerrasta, jotka ovat olleet todella hyviä ja on tullut sellainen itsensä ylittävä fiilis. Ehkä huomenna (vapaapäivä) voisin patistaa itseni taas toimeen, kun se tuntuu jokseenkin tepsivän.
Kuinkakohan monen viimeisen kymmenen postauksen tageissa on "avautuminen" :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti