Harjiksen salilla

Tänään hyppäsin junaan kymmenen jälkeen ja suhautin vartin matkan synnynseudulleni Harjavaltaan eli kotoisasti Harjikseen. Tarkoituksena oli mennä porukoiden kanssa ensin salille ja sitten uimaan viime vuonna valmistuneeseen liikunta -ja uimahalliin. Paikka valittiin vuoden liikuntapaikaksi, btw! Asialliset tilat siellä onkin. Tällä kertaa ilahdutan teitä pitkästä aikaa parilla "kauniilla" treenikuvalla.

10 minuuttia crossarilla nosti hyvin hien pintaan.

Lemppari selkälihasliikkeeni.

Karmea kuva treenin päätöksestä! :D Todiste, että kaikkeni annoin! Kuvassa myös kaunis työtapaturmainen peukaloni.

Salitreenin jälkeen oli hyvä mennä palautumaan altaaseen, ja uida kroolia ja rintaa muutama sata metriä. Päivän treenin viimeisteli hierontasuihku ja lilluttelu monitoimialtaassa sekä pikapyrähdys kylmäaltaassa.

Suosittelen kyllä tuota Harjiksen hallia lämpimästi kaikille, ketkä paikkakunnalle joskus sattuvat eksymään. Olen todella ylpeä, että entisessä kotikaupungissani on nykyään niinkin tasokas liikuntapaikka. :)

Puistotreenit

Pari viikkoa  sitten saatiin PT-tunnilla ihan normaalista poikkeava treeni. Jumppasalin tai kuntosalin sijaan siirryimme Eteläpuistoon reippailemaan.

Aluksi kierrettiin kortteli reippaasti lämmittelyksi. Ensimmäisenä varsinaisena harjoitteena oli kahvakuulan heitto vuorotellen. Muutaman minuutin heittelyt nostivat sekä sykettä että saivat lihakset lämpimäksi. Kuulaa heilautettiin muutaman kerran jalkojen välissä ja sitten kyykyllä saatettiin kuula matkaan. Kuula tuntui tosi painavalta, olisikohan ollut 10 kg, joten ei sitä hirveän pitkälle saanut, mutta joka heitolla oli mahdollisuus haastaa itsensä uudelleen.

Seuraavaksi tehtiin vuoroin puistonpenkkiä vasten dippejä ja vuoroin kyykkyjä. Tällä painolla dipit ovat aika kova juttu, kuten olen varmaan joskus maininnutkin. Varsinkin, jos sarjoja on monta putkeen, alkaa ojentajat todella poltella ja huutaa hoosiannaa viimeisillä toistoilla.

Rankimmaksi setiksi mun kohdalla osoittautui puistonpenkille steppaaminen sarjoissa. Vasen polvi on taas krempannut viime aikoina ja etenkin sen päälle nousemiset tuottivat haasteita. Sarjojen jälkeen olin aerobisestikin aika loppu ja oli pakko juoda Lauran urheilujuomaa, jotten olisi pyörtynyt. Steppien vastaparina tehtiin punnerruksia tiilirakennelmaa vasten lievässä etukenossa.

Viimeisenä ulkoliikkeenä heitettiin jälleen kuulaa + juostiin viestiä. Juoksu alkoi olla jo melkoisen rankkaa, kun energiat oli totisen käytetty. Treeni viimeisteltiin sisällä istumaannousuilla.

Huhhuh, aikamoinen paketti taas, mutta se euforia tällaisen rääkin jälkeen on ihan mieletön! Ulkona treenaaminen toi kivaa vaihtelua ja erilaisia liikkeitä kuin yleensä. Olin jälleen väsynyt, mutta onnellinen.

Pakkopullaa

Kaikki tuntuu tällä hetkellä pakkopullalta. Siis kaikki paitsi nukkuminen, sohvalla makaaminen ja aivoton tv:n tuijottaminen. Koulu, duunit, treenit, kokkaaminen, blogin ylläpitäminen, kaikki.

Epäilen syyksi pimeneviä iltoja, yhden parhaan ystävän lähtöä takaisin Australiaan, vitamiininpuutosta ja yleistä turhautumista. Luulin kahden viikon kesäloman tekevän gutaa ennen koulun alkua, mutta paskat. Auttoihan se toki välillisesti muutaman päivän, mutta nyt mullakin on fiilis, että tekisi mieli pakata reppu ja sanoa soronoo arjelle. Mä olen mieleltäni melkoinen hedonisti ja harmaa arki ei vaan oikein sovi mun pirtaan. Mut on luotu nauttimaan, pulppuamaan ja jakamaan hersyvää nauruani. Tällä hetkellä en oikein tiedä, että mistä löytäisin ilon pirskahtelua harmauden keskelle niin, että jaksaisin tsempata.

Kouluviikko on tältä viikolta ohi ja olin mä siellä paikalla yhtenä päivänä kolmesta. Tiistaina poissaolon syynä oli hartiakrampin seurauksena iskenyt jäätävä päänsärky ja tänään en vaan olisi mitenkään kyennyt aamulla nousemaan sängystä. Heräsin täydestä unesta herätyskelloon kymmeneltä, vaikka olin nukkunut jo 10 tuntia (taas). En oikeastaan tiedä, että kumpi on parempi: se, että koulusta voin olla pois 20% sallittujen poissaolojen turvin silloin tällöin vai se, että töihin on mentävä AINA, vaikka ei millään jaksaisi. Onko parempi, että annan itselleni sitä, mikä vetää mua entistä syvemmälle, vai että otan vastahakoisesti vastaan köyden, jonka avulla mun on mahdollisuus päästä taas pinnalle.

Samat ajatukset koskevat taas vaihteeksi syömistä, Väsymyksen takia roskaruokapiru piinaa mua joka ainut päivä. Välillä saan köydestä kiinni, mutta heikon hetken koittaessa olen taas vietävissä. Joku on joskus väittänyt mun olevan vahva ihminen. Pyh, kaikkea muuta.

Ei siis kovinkaan hyvät fiilikset tällä hetkellä. Yhdestä asiasta olen kuitenkin onnellinen: duo PT-treeneihin menin paikalle joka kerta ilman mitään tekosyitä ja siitä tuli ihan järjettömän hyvä olo. Sali muuttaa uusiin parempiin tiloihin parin viikon kuluttua ja PT:n kanssa katsotaan sen jälkeen jotakin edullista kamppispakettia treenien jatkamiseen.

Tämän tekstin kirjoittaminen sytytti mielessäni jonkun pienen valon ja mursi ehkä jonkun pienen solmun. Kesken kirjoittamisen muhun iski fiilis, että huomenna kirjoitan viimein postaukset kahdesta viimeisestä treenikerrasta, jotka ovat olleet todella hyviä ja on tullut sellainen itsensä ylittävä fiilis. Ehkä huomenna (vapaapäivä) voisin patistaa itseni taas toimeen, kun se tuntuu jokseenkin tepsivän.

Kuinkakohan monen viimeisen kymmenen postauksen tageissa on "avautuminen" :P

Syksy se arjen toi

Alkuasetelma tämän päivän treeniin oli suorastaan pelottava. Viimeinen lomaviikonloppu meni aika railakkaissa merkeissä Turussa ja podin lauantaina aiheutettua krapulaa vielä tänä aamuna herätessäni. Reipas fillarispurtti kouluun aamulla teki ihmeitä ja lounaan jälkeen saatoin tuntea itseni jopa melkein normaaliksi. Kyllä silti jännitti, että millainen laatta lentää illan treeneissä.

Alkuun tehtiin tänään aerobista treeniä enemmän kuin viimeksi ja se sopi mulle erinomaisesti, koska tällä hetkellä mun aerobinen kunto on lihaskuntoa huomattavasti parempi, kiitos pitkien pyörälenkkien. Laura aloitti soutaen ja mä crossarilla. Tarkoitus oli tehdä molemmilla laitteilla 10 minuutin sarja, sisältäen 3-4 45 sekunnin spurttia. Crossarilla vääntäessäni olin jo täysin ihmeissäni, miten hyvältä liikkuminen tuntui viikonlopun jälkeen ja suoriuduin hommasta paljon odotettua paremmin. Soutuvuorossa nälkä kasvoi syödessä ja 10 minuutin tulos oli lopulta yli 1700 metriä! :) Oli aika voittajafiilis.

Sitten siirryttiin lihaskuntoon. Ensimmäisessä setissä tehtiin kolme sarjaa, vuorotellen rintaa käsipainoilla penkissä ja maastavetoa käsipainolla tasapainoillen. Rinta on mulle saliliikkeenä kohtuullisen haastava sen huonosta lihaskunnosta johtuen, mutta taas sai yllättyä iloisesti! Jaksoin hyvin kaikki sarjat ja tein vielä viisi ylimääräistä toistoakin. Vastavuoroina tehty maastavetoliike kehitti samalla kivasti tasapainoa.

Toisessa parissa liikkeinä olivat ns. kroolipotku ja vatsarutistukset vartaloa kiertäen. Viimeisissä taidettiin molemmat Lauran kanssa huutaa ääneen. :D Ihanaa rääkkiä! Seuraavana tehtiin sivulankut molemmille puolille, kaksi sarjaa molemmille puolille. Lankku ylipäätään on mulle todellinen viharakkausliike ja sama pätee kyllä kylkiversioonkin. Huhhuh. :D Viimeisenä settinä tehtiin vuorotellen kyykkyjä levypainon kanssa sekä portaiden nousuja. Kyykyissä oltiin ensin Lauran kanssa vastakkain, mutta mua alkoi naurattaa ilmeet niin hillittömästi, että toinen sarja oli pakko tehdä selin. Selvittiin kuitenkin kunnialla. Oli taas hienoa nähdä, että Laura oli yhtä hiestä märkä kuin minä. Se kertoo tehokkaasta treenistä! :) Ai että mä olen taas tyytyväinen ja ylpeä meistä molemmista! <3

**

Näin se arki pyörähti taas käyntiin. Treenin jälkeen iso lasi maitokaakaota palkkariksi ja pieni annos täysjyväpastaa ja jauhelihakastiketta.

Mun pyöräilyt lisääntyvät taas entisestään, kun koulupäivinä pelkästään siellä käymisestä tulee 7 kilometriä. Huomenna on myös työpäivä, joten vajaa viisi kilsaa saa ainakin laskea tuohon päälle vielä.

Syksy on virallisesti avattu!